söndag 23 november 2014

Tämän päivän moka I should never have done

Today I have done what you never should do: I have re-painted a portrait.  It is something I am very sceptical to. You can see here: the first one is the original, the second one with same face is re-painting. Which of them do you prefer?
Tänään tein taas sellaista, mitä ei koskaan pitäisi tehdä. Tiesinhän minäkin sen, mutta vaan tein kuitenkin. Siis maalasin vanhan maalauksen päälle uudestaan enkä nyt osaa pitää tästä uudesta versiosta niin kuin vanhasta. Eikä vanhaa ole jäljellä muuta kuin kuvissa, koska maalasin sen päälle. Ei koskaan pidä tehdä niin, ei ikinä!!

And this is the other I have painted the background  lighter. but not touched the portrait itself.
Tässä alakuvassa onneksi vain koskin taustaan, tasoitin sen ja maalasin hiukan vaaleammalla värillä.

This is the new version of the old painting (above)
Tässä (ylh.) uusi versio vanhasta maalauksesta.
And below the painting i only made the background lighter.
Ja tässä uusi versio toisesta kasvokuvasta (alh.)


Kummista pidätte enemmän,  vanhoista vai uusista varianteista? Olisin utelias tietämään mielipiteenne.

8 kommentarer:

  1. I think they were perfect just the way they were. The first one I liked better with the white background, somehow his face looks much redder now. The second one looks great in both versions.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Thank you denthe for your engagement in the question. You are so right with the first one and I am so mourning that i have loost the first painting. Never, never painting again on an older painting! Better to do a new one! But somehow I must go through this. Thanks again.

      Radera
  2. Millä olet maalannut? Akryylillä vai öljyllä? Guassi? Ongelmana on usein kun jatkaa vanhan päälle, että maalaa tukkoon, ikään kuin sammuttaa värit.Jos työt ovat guasseja, siis peiteväreillä maalattuja, niin silloin päälle maalaus usein epäonnistuukin. Ainakin maalaajan omasta mielestä. :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Marja-Leena, akryylillä maalasin ja oli aivan oma mokani, kun rupesin päälle maalaamaan. Olis pitänyt thedä kokonaan uusi, että olisin saanut vanhan säilytettyä. Mutta tehty mikä tehty. Ensimmäisen maalauksen tunnelmaa on vaikea saavuttaa toista kertaa.

      Radera
    2. Minusta akryyli on hankala, se muistuttaa ohuesti käytettynä guassia.

      Radera
    3. Minä taas olen oppinut pitämään akryylistä aina vain enemmän, siinä on vähän samanlaisia ominaisuuksia kuin akvarellilla, voi maalata melkein kuin akvarelliakin. Kuivaa tosin nopeasti, mutta ei se haittaa. Päinvastoin se on etu.

      Radera
  3. Nuoren miehen uudesta versiosta pidän enemmän, siinä taustan uusi väri tuo kasvot paremmin esiin. Toisessa muotokuvassa kävi, kuten itsekin sanot, vanha oli parempi. Tähän uuteen tuli ehkä hiukan liian tummat varjot. Miksi teit vanhan päälle, eikö olisi ollut parempi ottaa uusi kangas?

    Tämä on sama juttu, kuin joskus joku pyytää maalaamaan jostain työstä toisen kappaleen, annettavaksi esim. lapselle lahjaksi. Se on kyllä ankeaa puurtamista, kun yrittää koko ajan seurata, että tulisi samanlainen. Ei mitään luomisen fiilistä, sen kun tekee vaan. Nyt onneksi olen eläkkeellä, eikä tarvitse enää suostua noihin töihin, mutta nuorempana piti leivän hankkimiseksi tehdä monenlaista.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Hyvä, että edes toinen tuli paremmaksi! Miksi tein vanhan päälle!? Se on arvoitus itsellenikin. Varmaan ajattelin hiukan vain parannella mutta niin siinä kävi kuten arvata saattaa, kun "parantelee" yhtä kohtaan, siitä seuraa sitten väistämättä muutoksia muuallekin ja lopulta menee uusiksi kokonaan. Eikä oikeastaan oikeata syytä ruveta parantelemaan, pidin siitä ensimmäisesta variantista.
      Sama tunne siinä on kuin leivän edestä puurtamisella, ei siinä saa oikeaa fiilistä päälle. On siinä eläkkeellä olemisessa etunsakin.On enemmän aikaa näille harrastuksille, joita ei ruuhkavuosina ehtinyt harjoittamaan.

      Radera