söndag 15 juli 2012

Kurssilta

Nyt, kun on sunnuntainen sadepäivä, on aikaa käydä ajatuksissaan läpi kurssipäiviä ja katsella aikaansaannoksia.
Minulla henkilökohtaisesti harvoin onnistuu mitään kurssilla, vasta kurssin jälkeen alkavat opit elää omaa elämäänsä päässäni. Mutta jotain ehkä voisin kertoa, jospa se jotakuta kiinnostaa.
Ensimmäisenä päivänä oli hieman luentoa ihmisen päänseudun luista ja lihaksista. Tällaista perustietoa. Kun tietää miten luut sijaitsevat, tietää miten piirtää ulkokuoren siihen päälle.

Eri lihaksien kiinnittyminen ja toiminta.
- "Tämän jälkeen ei sitten piirretä korvaa poskelle!" - nyt tiedämme paremmin, korva on leukaperän takana, Ja sitäpaitsi silmäaukot kallon puolessa välissä.
Ja niskassa oleva patti on kaularangan seitsemäs nikama. Ylin eli ensimmäinen nikama, ns Atlas-nikama mahdollistaa "kyllä-liikkeen" (päätä voidaan nyökytellä ylös/alas), Seuraava Axis-nikama taas tekee mahdolliseksi "ei-liikkeen" (pään kääntäminen sivuille vaakatasossa). Jne. Kaula- ja niskalihakset ovat voimakkaita. Ei siis piirretä kaulasta liian luirua.
Ja tietenkin värioppia.
Kaikki tämä oli läpikäyty parissa tunnissa lauantaina, alkajaislounaan jälkeen.
Olimme juuri asettuneet taloksi kukin omaan asumismuotoonsa, saaneet avaimet,  pakanneet esiin tarvitsemamme välineet. Asumisesta vielä sen verran, että ne jotka olivat varanneet asumisensa ajoissa, voivat halutessaan saada oman huoneen mukavuuksineen. Tavalliset huoneet ovat kahden hengen huoneita, joissa omat pesutilat. Sitten on soluasuntoja, jotka ovat välimuoto yksinäishuoneen ja toverihuoneen väliltä, oma huone mutta yhteinen WC ja suihkuhuone kahden muun soluasukkaan kanssa Tällaiseen soluun minä asetuin päärakennuksen toiseen kerrokseen.Solun kaksi muuta asukasta olivat samalla kurssilla. Meillä oli siis kullakin oma huone mutta yhteiset saniteettitilat. Meille hyvin sopiva järjestely. Ja siis myös sama aikataulu.
 Minulla oli takanani valvottu yö matkustamisen merkeissä. Olin lähtenyt matkaan kotoa edellisyönä yhden aikaan.  Mutta eipä nukuttanut yhtään!
 Jos en väärin muista, kävimme sitten iltapäiväkahvilla ja  sitten alkoi työ!
Meillä oli koko ajan yksi malli, toisin ajoin kaksi mallia yhtä aikaa. Muitakin kuvataidekursseja oli meneillään (kaiken kaikkiaan neljä kuvataidekurssia samaan aikaan!) ja malleja tarvittiin niilläkin. Ateljeessa, vaikka siellä neliöitä olikin reilusti ja kuutioita myös, oli ahdasta, kun siellä huiski 14 luomaan keskittynyttä osanottajaa kaikkine tarvikkeineen, telineet, pöytä ja tuoli veivät oman tilansa. Tuolia ehti harvemmin käyttämään, mutta aina kun oli tilaisuus, oli istuttava lepuuttamaan jalkoja. Kaikilla piti olla jonkinlainen suora näköyhteys malliin.
Piirtämisellä aloitettiin. Opettaja tietysti halusi nähdä, minkätasoisia oppilaita hänellä on jotta sen mukaan osaisi asettaa tavoitteet ja työtavat.
Nämä piirustukset olen kopioinut taululta, nähtävästi opettajan tekemiä, kaikkien nähtäväksi.

Sade on lakannut ainakin hetkeksi. On mentävä tauolle. Jatkuu jossakin vaiheessa...

6 kommentarer:

  1. Tuollainen kesäkurssi on yleensä virkistävää ja antoisaa. Kun tutustuu erilaisiin harrastajiin sekä uuteen opettajaan. Kotona voi sitten 'pähkiä' mitä sai oppia ja hakea uusia tuulia töihinsä.Odotan jatkoa mielenkiinnolla.

    SvaraRadera
  2. Kiitos, Sirkkis! Sitä saa jälkeenpäin pähkäillä, mitä sieltä sitten tuli mukaanotettavaksi.

    SvaraRadera
  3. Kyllä kelpaa muistella! Tekisi mieli olla tuollaisessa paikassa useamminkin! Yksinmaalaaminen ei ole niin mukavaa! Ja kun oli täysylöspitokin. Senkun istui valmiiseen pöytään ja huonekin siivottiin!

    SvaraRadera
  4. Marja-Leena,
    Kyllä on mukava muistella noita päiviä! Ymmärrän hyvin niitä, jotka viettävät osan lomastaan siellä kurssilla kesä kesän jälkeen. Voiko sen parempaa lomamuotoa olla: mielenkiintoinen sisältö, seura ja se ylöspito! Ei ole kotona motivaatiota samanlaista. Ainakaan kovin usein.

    SvaraRadera
  5. Perusteellista oppia olette saaneet, se auttaa kyllä kovasti ihmisen piirtämisessä ja maalaamisessa. Nyt taas muistankin että minunhan oli tarkoitus hankkia sellainen "nivelnukke" vai miksi niitä kutsutaankaan :) Olisi ollut jo tarvetta muutamaan otteeseen.

    SvaraRadera
  6. Anja,
    Tietohan ei ole koskaan pahasta. Onhan se helpompi piirtää, kun tietää miten luut ja lihakset sijoittuvat. Ja vielä niinkin, että koskaan ei ole liian myöhäistä sitä tietoa hankkia.

    SvaraRadera