fredag 20 juli 2012

Kurssilta, jatkoa II

Lupasin jatkaa tarinaa muotokuvamaalauskurssilta. Jossain vaiheessa tämä painotus muotokuvaan väheni ja tilalle tuli henkilökuvaus, jolloin ei enää keskityttykään kasvoihin ja päähän, vaan koko henkilöön.
Aivan kuin Marja-Leena kirjoittaa blogissaan tempo oli rivakkaa koko kurssin ajan. Mitään pitempiä tutkielmia ei ollut aikaa tehdä kuin vasta viimeisenä/viimeisinä päivinä.
Oppilaina oli muutamia kuvataideammattilaisia, kuten Marja-Leena yllä, hän on kuvataideopettaja. Ja tekee hienoja muotokuviakin. Eräs toinen oli arkkitehti, myös hieno maalari. On selvää, että he ovat aivan omassa luokassaan kynän ja pensselin käyttäjinä.
Opettaja halusi saada meidät maalaamaan ja lopettamaan turhan tarkkojen yksityiskohtien hiominen.
Taisi olla keskiviikon tietämillä, kun vihdoin päätin uskaltaa ottaa härkää sarvista eli ottaa värit esille ja yritää maalata muotokuvia mallista.  Paperi oli teipattu telineeseen, akryylivärit otettu esille, paletti valmiina ja sitten piti aloittaa! Mikä tyhjän valkoisen paperin kammo iskikään! Kiertelin vain telineen ympärillä pensseli kädessä mutta lähelle paperia en mennyt.
Opettaja huomasi ongelman ja sanoi:- mitä voisi tapahtua, paperia se vain on, ei siitä mitään katastrofia tule vaikka ei hyvä tulisikaan. (Yleensäkin hän ymmärtääkseni karsasti sanaa "hyvä", aivan liian paljon keskitytään tekemään "hyvä" teos. Se rajoittaa maalaamista. Pitää maalata ja katsoa sitten vasta lopussa minkälainen on tulos. Jos siinä on "jotakin", ok, jos ei - ainakin on jotain tehty ja ehkä opittu.)
Silloin päätin, että antaa mennä, tuli mitä tuli!
Tein muutamia nopeita maalauksia akryylillä. Akvarellia en juuri käyttänytkään varsinaisen maalausvaiheen aikana.

Akryyli.


Akryyli

Akryyli


 Tätä opettaja myöhemmin piti parhaimpanani. Ei ollenkaan sitä, minkä itse katsoin ns. parhaaksekseni kurssilla, tätä loppupuolella tehtyä muotokuvaa. Se ei kelvannut edes loppunäyttelyyn. Näin erilailla voi tuloksen nähdä! (Olihan siellä kyllä tilanpuutettakin seinillä)

Ja tietysti piti vielä piirtääkin kuva mallista.
                                                   Hiili
Muutamia lausumia, jotka ovat jääneet mieleen.
- Vähempi on enemmän. Vähemmällä voi sanoa enemmän. Ei kaikkea tarvitse piirtää näkyviin, silmä täydentää kuvan katsoessa.
- Ei nyhverretä.
- Kaikki on sallittua, kunhan se vain palvelee tarkoitusta!
- Näköisyys tulee sitten kokemuksen myötä. Ilman (mallin) mittaamista ei onnistu.
- Muotokuvaa ei pitäisi aloittaa ääriviivoilla vaan  "sisältä päin", mittailemalla pään koko ja suhteet silmien,  nenän ja  suun kesken yms.
Opettaja  Zsuzsa Demeter oli aloittanut taideopinnot heti peruskoulun jälkeen ammattikoulussa Budapestissä ja jatkanut siitä yliopistotasolle. Hän oli omistautunut taiteelle koko elämänsä ajan. Mutta toimeentulo ei hänen mukaansa ollut mitään kummoista, varsinkaan Unkarissa.
Torstai-iltapäivänä pikakäynti Purnussa josta jo kerroinkin aikaisemmassa postauksessa. Perjantai-iltapäivänä ripustettiin näyttelytyöt ateljeen seinälle. Perjantai-iltana oli kaikkien kurssien yhteinen päättäjäisillanvietto, joka alkoi illallisella viinilasillisen kera ruokasalissa.
Kummasti se viini irroitti kielenkannat, aika riensi kuin siivillä ja puheensorina olikin melkoinen, kun sitten oli siirryttävä Klemetti-saliin kuulemaan kirjoittajakurssien esityksiä.
Noin tunnin kestäneen esityksen jälkeen yhteisesti vaellettiin taideateljeesta toiseen katselemaan niihin ripustettuja näyttelyitä.
Vielä illan päätteeksi kokoonnuttiin omaan ateljeehemme, jossa istuimme pikkutunneille asti katselemassa aikaansaannoksiamme ja juttelemassa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Lauantaina oli määrä pakata tavarat huoneista, aamiaisen jälkeen kokoonnuimme vielä ateljeehen, jossa työt otettiin alas ja istuimme vielä keskustelemassa. Opettaja oli mukanamme. Jäin kyllä kaipaamaan jonkinlaista loppuyhteenvetoa kurssilta, jonkinlaista kritiikkiä jokaiselle, mutta meidän opettajamme ei oikein asialle ollut lämmennyt, hän ei halunnut "höpistä" emmekä mekään inttäneet.
Kurssi päättyi virallisesti lounaaseen, jonka jälkeen jätimme huoneiden avaimet. Monet lähtivät heti aamusta eivätkä jääneet odottamaan lounasta.
Sopivasti alkoi sataakin vielä, kun lähdimme opistolta.


10 kommentarer:

  1. Jokaisella opettajalla on omanlainen näkemys. Koskaan ei kannata väheksyä palautetta häneltä. Laita korvantaa ja muista eritilanteissa hänen sanat. Maalaa rohkeasti ja anna käsiesi edetä rennoin vedoi. Siten saat uudenenlaista kokonaiskuvaa luotua. Olet ollut mielestäni hyvä nyt kokeile uutta näkemystä uusiin töihin ja muista sanat joita opettaja antoi.

    SvaraRadera
  2. Kiva lukea muistiinpanojasi tuolta kurssiltamme. Kun näin vanhana kuin minä lähtee kurssille palauttamaan vuosien takaisia oppeja mieleensä, on kiva tutustua uusiin samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin, mutta samalla tuntee alakuloa siitä, ettei vuosikymmeniin ole voinut tätä rakastamaansa tekemistä harrastaa ja omat taidot ovat ruostuneet ja jääneet käyttämättä. Kiva oli tutstua Sinuun myös oikeassa elämässä eikä vain täällä virtuaalimaailmassa.
    Olet valmis taiteilija, joten nyt vain töitä tekemään aina kun aika ja voimat riittävät!

    SvaraRadera
  3. Marja-Leena,
    Oli kiva tutustua "oikeasti"! Ymmärrän hyvin miltä tuntuu, kun ei ole voinut tehdä sitä mitä on aina halunnut. Mutta sellaista elämä on; leipätyö ensin. Kiitos, kunpa niitä voimia riittäisi! Sinulle myös voimia!

    SvaraRadera
  4. Hei. Kuvasi ovat todella hienoja ja kurssi vaikuttaa olleen todella hyvä. Ehkäpä itsekin jonain vuonna?
    Ilmeisesti paitsi opettaja, mutta myös mallit tekivät hyvää työtä? Malleja harvoin muistetaan kiitellä.

    SvaraRadera
  5. Anonyymi,
    Kiitos. Niinpä, varmaan olisi mukavaa. Mallit pysyivät asennossaan kiitettävästi.

    SvaraRadera
  6. Sen verran vielä vaivaan, että miten paljon piirsitte croquisia? Teillä oli kaksi mallia käytössä niin olivatko he croquisissa erikseen kuten yleensä vai yhtäaikaa, mikä olisi mielenkiintoista joku kerta. Jos sinulta löytyy tuon kurssin croquispiirroksia niin katsoisin mielelläni.

    SvaraRadera
  7. Tähän kurssiin ei varsinaisesti kuulunut krokia lainkaan. Kuitenkin kaikkien taidekurssien opiskelijoiden oli mahdollista osallistua aamuisin yhteiseen puolitunnin kroki-piirtämiseen. En osallistunut siihen tällä kertaa valitettavasti.

    SvaraRadera
  8. Kiitos Sirkka, todella mielenkiintoista! tämähän on melkein kuin olisi kurssilla käynyt, niin antoisa on sinun esityksesi...

    Hienoja töitä olet saanut aikaan, toivon sinulle oikein hyvää jatkoa ja ihania hetkiä taiteen parissa !

    SvaraRadera
  9. Kiitos Ritvau! Olen todella iloinen, jos jotain kurssitunnelmaa olen pystynyt välittämään! Samalla kai olen käsitellyt omia jälkitunnelmiani... Kiitos, vaikka omiin töihinsä ei koskaan oikein ole tyytyväinen, ehkä hetken vain; toivon samoja ihania hetkiä sinullekin! Istuin juuri terassilla tekemässä omia yritelmiäni akvarelleilla.

    SvaraRadera