onsdag 27 juni 2012

Kriisissä

Luin Teuvon blogista (oikealla olevassa palkissa) tekstiä koskien tätä Euroopan kriisiä ja Soinin saamaa julkisuutta. Tietääkö Soini? kysytään. Tuskin Soini paljon enempää tietää kuin muutkaan, hänellä vain on toiset painotukset kriisin hoitoon. Siksi hän ei mennyt (tietääkseni) hallitukseenkaan. Hän ei halunnut myötävaikuttaa etelä-Euroopan maiden rahalliseen tukemiseen (omien sanojensa mukaan).
Seuraavia ajatuksia tuli mieleen sen luettuani:

Meidän poliitikkomme ovat laulamassa meitä sellaiseen suohon, että sieltä ei omin voimin ylös enää pääse. He, kokoomus ja sdp, "kantavat vastuuta" omien sanojensa mukaan enemmän kuin muut. "Kantavat vastuuta", mistä ja miten? Hehän vain ovat euron ytimessä toteuttamassa suurvaltojen  politiikkaa. Älkööt he, pyydän polvillani, kuitenkaan koskaan suostuko liittovaltioideaan, jolloin menettäisimme viimeisetkin rippeet itsemääräämisoikeudestamme. Tosiasiahan on, että jos ja kun Suomi on velkaantunut yli korviensa näiden maksujen, velkojen ja takauksien takia,  Suomen työtätekevät, veronmaksajat, kantavat sen lopullisen vastuun.
Herää kysymys, mistä tämä kaikki tuki etelän maille otetaan, kun omassa maassakin on jo kaikesta säästettävä.  Eikä siitä ole vasta kuin parikymmentä vuotta, kun viimeksi pankkeja tuettiin ns  "tervehdyttämisohjelmalla". Silloin pankit veivät velallisiltaan kaiken, minkä irti saivat. Sen lisäksi saivat isot pankkituet.
Käsittäkseni nyt Suomea todella velkaannutetaan äärimmilleen ulkomaisten velkojen vuoksi.
Tekee pahaa ajatella taaksepäin kaikkia itsenäisyyden puolesta käytyjä sotia, kuinka paljon kärsimystä ja kuolemaa on jouduttu läpikäymään, että voisimme elää vapaana  kansana. Nyt maatamme  viedään yhteisen hyvän nimissä jonnekin  keskieuroopan päättäjien valtikan alle vapaaehtoisesti.
Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että etelä- Eurooppa on itse holtittomuudellaan, ylikulutuksellaan, suoranaisella petoksella (Kreikka väärentänyt oman kirjanpitonsa  paremmaksi vuosien ajan kuin se on todellisuudessa ollut saadakseen EU-rahoitusta, pitäkää tämä mielessänne päättäjät) ajanut itsensä velkakierteeseen. Pitääkö meidän nyt osallistua heidän velkansa maksamiseen ja heidän pankkiensa tukemiseen?
Mielestäni se on liian kallis hinta Euroopan ytimessä olosta.
Mitä kamalaa (mukamas) tapahtuisi, jos Suomi ottaisi markan takaisin valuutakseen? Olis kiva tietää.
Palataan omaan suvereeniin valtiomuotoon, jossa itse päätämme budjetistamme ja tekemisistämme, ei se onni sieltä Euroopastakaan tule. Ja pidetään mielessämme, että maantieteellinen sijaintimme ei ole muuttunut; meidän on tultava toimeen myös itänaapurin kanssa, mielellään paremmin kuin huonosti.
Kuusikymmentäluvulla nuoret poliitikot olivat kovasti kallellaan itään päin. Silloin pelättiin, että meidät myydään sinne. Nämä poliitikot sitten järkiintyivät päästyään korkeisiin asemiin. Toivotaan vain, että näin kävisi myös näille nykyajan nuorille leijonille ja leijonattarille.

Tavallista ihmistä alkaa jo arveluttaa tämä hurjaa vauhtia tapahtuva toisten maitten velkoihin sitoutuminen. Ja sittenkään ei ole takuita siitä, että operaatio edes onnistuisi, päinvastoin. Yhä lisää tarvitsijoita ilmoittautuu rahan jaolle.
Kysykääpä itseltänne, kuinka paljon Suomi on saanut apua historiansa aikana?  Ja kuinka monesta kriisistä joutunut selviytymään omin avuin.

No niin, taitaa olla paras lopettaa tähän, vaikka asiaa voisi jatkaa loputtomiin.Nyt on pääministeri päättänyt tarjota samaa lääkettä EU:lle kuin suomalaisille tarjottiin edellisen kriisin aikana. Saa nähdä, nappaako kukaan "kriisimaista"syöttiä..
Helpottihan hiukan asiasta kirjoittaminen. Vaikkei siitä sitten mitään hyötyä olisikaan,  tuli kuitenkin asia ilmaistua.

lördag 9 juni 2012

Mökkeilyä Stugliv

Pelakuu on ihana kukka!
Tänään se piristää sadepäivän harmautta. Muuten onneksi on tyyntä.
-Pelargon är en fin blomma! Den piggar upp den regniga dag som idag är. Och lyckligtvis vindstilla dag.
Olin eilen aamulla hiukan "mökkeilemässä", siivoilin sisällä, pyyhin pölyjä ja pesin vielä jääkapin sisältä päin. Nyt on sekin valmis vastaanottamaan kesänviettäjien kokikset ja muut eväät.
-Jag var till stugan igår, städade, dammade av efter vintern och tvättade kylskåpet som nu är klart att ta emot badares dryck och annan matsäck på sommarens soliga dagar.

Samalla mietin, mitä tälle pömpelille tekisi. Onhan se hyvä apu uimareille hädän hetkellä, mutta ikä rupeaa painamaan sitäkin. Olisi tehtävä uusi. Jos muistan oikein, eräs japanilainen arkkitehti (-opiskelija?) voitti pömpelinpiirtämiskilpailun (Suomessa siis) ehdotuksellaan "Katosiko oksasi?" Siinä muotoilu oli suurinpiirtein kuten yllä, mutta hän jätti tyhjät oksanreiät ikkunoiksi. Pitäisi ryhtyä tekemään jotain...
På samma gång funderade jag vad som finns  att göra åt det här hemlighuset, som är gammalt men bra att ha till hands när nöden är som värst. Jag minns en arkitekttävling i Finland, som en japansk arkitekt(studerande?) vann med sitt förslag "Katosiko oksasi" (ungefär "tappade du kvistarna"). Där hade huset ungefär samma utformning som här, men kvisthålen agerade fönster. Man borde bara sätta igång och göra något... Det är bara fantasin som sätter gränser.